Voisin olla lentäjän rakastajatar. Tai voisin olla taiteilijan muusa. Voisin tietenkin olla Clooneyn Georgen uusin tyttöystävä. Mutta ei, minä olen itse valinnut osani insinöörin vaimona. Joskus siitä on oikeasti hyötyä, kun pitää vaikka hankkia uusi leivänpaahdin. Mutta useimmiten yhteiselo on aika raskasta. Tai siis hyvin raskasta.
Tänään esimerkiksi kyselin että voitaisiinko ruveta tauluja laittamaan olohuoneen seinille, kun tupareistakin alkaa olemaan parisen vuotta aikaa. Insinöörin vastaus kuului: "Ei ennen kuin keittiö on valmis". Aha. Okei, se olikin tyhjentävä kommentti. Saamme siis huomata, että asunnon kaikkien seinien tulee olla täydellisen pintakäsitellyt ennen kuin olohuonetta saadaan koristella enempää. Ja ne keittiön seinät ovat odottaneet sitä pintakäsittelyä vasta muutosta asti. Tästä päästäänkin käsiksi suurempiin kysymyksiin: onko meillä vaan rumia tauluja vai eikö Insinöörillä meinaa vasara pysyä kädessä??
Osaahan Insinöörin kanssa elely olla oikein ihanaakin, älkää luulko että tässä vaan valitetaan! Meillä on paljon kirjoja, jotka täyttää kirjahyllyn kauniisti. Koriste-esineille ei ole tilaa, joten pölyjä tarvii pyyhkiä vähemmän <3 Meillä on harvoin lamput kahta viikkoa kauemmin palaneena, koska toimivat valot liittyy ikään kuin Insinöörin työhön. Anteeksi! Valaisimet - toimivat valaisimet! Meillä on iso telkkari. Ja isot kaiuttimet... Ja sitten niitä hyviä puolia: Insinööri kytkee toimintakuntoon SingStarit ja muut mun pelaamat pleikkapelit, eli Little Big Planetin, aina vaan uudestaan lähes marmattamatta <3 Insinööri hoitaa mielellään kaikki viralliset puhelut ja sähköpostittelut, mua nimittäin jotenkin kammottaa puhua puhelimessa vaikkapa veroviranomaisten kanssa. Insinöörillä on hyvä laskupää. Hän huomauttaakin mulle usein jotain sen tyylistä, että on laskenut mun kenkiin kuluttamat rahat ja niillä olisi saanut maksettua kaksi etelän matkaa ja urheilusukat päälle. Se on hyvä tieto.
Kyllä täällä eletään ihan normaalienkin ihmisten elämää: riidellään astianpesukoneen täytöstä ja auton tankkauksesta, imuroinnista ja likasista sukista lattialla. Saahan noista valittaa, koska saan ainakin kerran kuussa sunnuntaiaamiaisen melkein vuoteeseen tuotuna; täytyy vaan itse hilpasta lähikaupasta tuoreet sämpylät. Insinööri on ihan itse keittänyt kahvia tummapaahtona <3 vaikka maito on kyllä aika usein loppu tai vanhaa. En juo kahvia ilman maitoa. Oikeastaan juon hyvin vähän kahvia ylipäätään.
On se silti vaan paras mies! En vaihtaisi missään nimessä! Tai no, jos nyt hinnasta puhutaan niin...
Mutta takaisin olohuoneen tauluihin. Manuaalihan on siis käsikirja ja tässä manuaalissa annetaan tärkeitä vinkkejä selviytymiseen yhteiselossa insinöörien kanssa.
VINKKI NRO 1: Kuinka saada unohtuneet taulut nopeasti seinään ilman että oma olkapää kipeytyy.
Ota vasara, tarkista että oma insinöörisi on lähettyvillä, ja lähesty seinää epämääräisesti vasaraa heilutellen. Sano selkeällä ja kuuluvalla äänellä, että aiot nyt hakata seinään reiän ja uuden reiän aina niin kauan kunnes taulu asettuu seinälle nätisti. Tässä vaiheessa insinööri hakee vatupassin jamitäniitänyton ja viettää loppuillan tauluja asennellen. Meillä on nyt taulut nätisti ojennuksessa. Seuraavaksi meinaan alkaa nauloittaa makkarin seinää.
Leppoisia taulunasennusiltoja toivottaa
Maizena
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti